(10.7. – Jätin tämän kurssin toistaiseksi avoimeksi. Sain kurssin valmiiksi juuri ennen The Openia ja koska Old Course tunnetaan vaikeista bunkkereista, tuntui sopivalta jättää tämä kaikkien katsottavaksi. Valitettavasti videoita editoidessa lyömäni esimerkkilyönnit jäivät vahingossa pois. Ne ovat kuitenkin tallessa ja lisään ne kurssiin kun kuvaaja palaa kesälomalta. Kurssi on kaikkien katsottavissa heinäkuun loppuun.)
Bunkkerilyönnin hallitseminen on oleellinen taito golfarille. Harrastelijalle bunkkerit tuottavat vaikeuksia, ja turhan usein kokenutkin peluri tuskailee hiekasta lyömisen kanssa.
Pahimmassa tapauksessa lyönnistä tulee mentaalisesti vaikea. Bunkkereita alkaa pelkäämään, ne syövät peli-iloa.
Uuden golfarin pelitaktiikka, jossa bunkkereita vältetään hinnalla millä hyvänsä on ymmärrettävä, mutta ei pitkässä juoksussa paras tapa pelata.
Parhaat pelaajat osaavat bunkkerilyönnin monin kerroin paremmin kuin harrastelijat. Ero bunkkeritaidoissa tour-pelaajien hyväksi on vielä selkeämpi kuin muissa lähipelilyönneissä. Syitä tähän sopii miettiä – on pakko todeta, että bunkkerissa huono tekniikka kostautuu enemmän kuin muissa lähipelilyönneissä.
Ongelmat bunkkerissa lähtevät puutteellisesta tekniikasta. Ensin pitää ymmärtää peruskonsepit, ja sitten niitä on harjoiteltava.
Bunkkerilyönnissä kaikki lähtee liikkeelle oikeaoppisesta mailan käytöstä. Tehtäväsi on oppia lyömään siten että bounce (lavan kupera pohja) osuu hiekkaan ilman että etureuna kaivaa.
Mielikuvat ovat tärkeitä. Bunkkeriin suosikkimielikuvani on aallokossa kulkeva vene. Sen pohja lyö kovaa vasten aaltoja samalla etureuna ei hörppää yhtään vettä. (Tiedän että mielikuva ontuu koska bunkkerissa mailan etureuna käy pinnan alla. Silti uskon, että ymmärrätte mitä tarkoitan kun sanon, että mailan ei pidä ”hörpätä” liikaa.)
Kun lyöt hyvin bunkkerissa, tunnet lavan kiihtyvän hiekan läpi. Mailan pohja ottaa reippaan kosketuksen hiekkaa, siitä syntyy hyvälle lyönnille tyypillinen THAMP-soundi (englanniksi tämä ääni kirjoitetaan thump, en keksinyt mitä se olisi suomeksi).
.Kun opit hyödyntämään bouncea uskallat jysäyttää mailan pohjalla hiekkaan ilman että etureuna uppoaa syvälle. Monilla on väärä ajatus siitä, kuinka syvällä mailan tulee käydä. Ei bunkkerissa tarvitse yrittää pallon alle, hyväkin jysäytys periaatteessa pyyhkäisee vain pintahiekkoja pois, pallo lähtee samalla.
Golfissa pelaajan ei tarvitse yrittää lyödä pallon alle, ei edes bunkkerissa. Liiallinen pallon alle yrittäminen johtaa kauhomiseen.
Sen sijaan pelaajan tulee osua lavan pohjalla hiekkaan ja antaa sen kulkea hiekan läpi. Oikeaoppisesti tehtynä lapa varmasti uppoaa tarvittavan paljon, sen verran että se ei osu palloon.
Hiekkaosumassa saa olla voimaa, kunhan lapa on kiihtymässä hiukan läpi eikä uppoamassa syvälle.
Harrastelijalle bunkkerilyönnin haasteita on se erilaisuus verrattuna muihin lyönteihin. Harrastelija tuskailee usein täydessä lyönnissä lavan kanssa, joka jää auki ja siksi hakee jatkuvasti keinoja ja fiiliksiä, joilla lapa sulkeutuisi.
Nyt bunkkerilyönnissä onkin tarkoituksella opittava pitämään lapaa auki koko svingin matkan. Tarkoituksella tehtynä se tuntuu klubipelaajasta alkuun kömpelöltä ja voimattomalta.
Klubipelaajat myös monesti lähtevät täydessä lyönnissä downsvingiin liikaa ylävartalolla. Golfin isoimpi urheilullisia haasteita on oppia aloittamaan downsvingi alavartalosta.
Mutta bunkkerilyönti on ehdottomasti enemmän ylävartalolyönti kuin muut golflyönnit. Liiallinen downsvingiin lähtö alavartalosta tuottaa ongelmia, se johtaa liian loivaan tulokulmaan.
Lopuksi klubipelaaja joutuu monesti käyttämään paljon aikaa täydessä svingissä laajuuden hakemiseen. Mutta bunkkerissa laajuuden hakeminen laittaa mailan kulkemaan liian syvältä. Nyt uskallettava antaa mailan lavan vapautua nopeasti.
Gary Player tunnetaan yhtenä kaikkien aikojen parhaista bunkkerilyöjistä. Hän puhui usein tulitikun sytyttämisestä liittyen mailan vapauttamiseen. Toivottavasti tämän kurssin jälkeen ymmärrätte paremmin mitä Gary tarkoitti.