Mikä on oikea nimi näille lyönneille? Silloin kun matka on 30 metristä noin 100 metriin asti. Englanniksi sanotaan distance-wedge.
Kyse ei ole lähipelistä, eli chippaamisesta ja pitchaamisesta. Chipit ja pitchit lyödään yleensä alle 30 metrin matkalta. Niiden tekniikka erottuu wedge-lyönneistä. Koska voimaa ei tarvita lähietäisyydeltä, chippien ja pitchien liikejärjestys poikkeaa pitemmistä lyönneistä.
Tämän kurssin aihe on siis pitemmät wedge-lyönnit. Kuinka pitkälle lyöt pitching wedgellä? Esimerkiksi 100 metriä. Siinä tapauksessa nyt puhutaan lyönneistä, jotka ovat noin 30 metristä juuri sataan metriin.
Tietenkin näissä lyönneissä mitan hallinta on oleellinen taito. Suuntaa näissä harvoin missataan merkittävästi. (Toki sitäkin tapahtuu, Rakennetaan systeemi osa 1 videossa lyön yhden wedgen niin vinoon etten vieläkään oikein usko sitä todeksi 😊.)
Nämä lyönnit ovat todella vaikeita monille. Mielessäni on monia hyviä harrastelija golfareita, singelitasoituksella pelaavia, joille nämä lyönnit tuottavat todellista päänvaivaa.
Monesti hyvin yksinkertaiset pienet asiat esimerkiksi lähtöasennossa johtavat ongelmiin. Kyse on siis tekniikasta, wedge-svingi eroaa täydestä lyönnistä. Käydään tietenkin nämä eroavaisuudet läpi tällä kurssilla. Asiat selviävät myös, kun vertaamme Tiger Woodsin wedge-svingiä hänen täyteen lyöntiinsä Sportsbox-ohjelmaa käyttäen.
Toisaalta usein ongelmien ydinsyy on tuntuman puutteessa. Pelaajalla ei ole todellista aistimusta siitä minkä mittaisella svingillä ja minkälaisella vauhdilla hän lyö.
Kuten jo mainitsin, käydään tällä kurssilla läpi perusohjeet hyvään wedge-svingiin. Ne ovat todella yksinkertaiset. Niiden lisäksi rakennetaan simppeli systeemi, joka jo omalla tavallaan auttaa saamaan lyöntien pituuden hallintaan. Kyse ei ole mistään mittavasta kellotaulusysteemistä à la Dave Pelz, jota opetetaan paljon mutta minkälaista tosi harva golfari oikeasti käyttää.
Tiger Woods sanoo olevansa old school kaveri mitä tulee wedge-peliin. Hän menee yksinkertaisesti fiiliksellä, tuntee käsien ja kehon kierron vauhdin kautta, kuinka pitkälle on lyömässä. Tigerin fiilis perustuu tuhansiin ja tuhansiin toistoihin.
Toisesta ääripäästä pelaajia löytyy Bryson DeChambeau joka on vienyt kellotaulut systeemit paljon Pelziä pitemmälle. Kun Pelzillä oli kolme eri mittaista svingiä (klo 7:30, klo 9 ja klo 10:30 pallon ollessa klo 6), Brysonilla on ymmärtääkseni mitat jokaiselle tunnille ja vielä siitä lisämittoja eri keinoin.
Itse pelaajana vieroksuin kaikkia mahdollisia systeemejä wedge-lyöntien hallintaan. En pitänyt ajatuksesta, että pitäisi keskittyä svingin pituuteen. Tai että pitäisi joko opetalla ulkoa 12 eri mittaa (3 svingiä neljällä eri mailalla) tai esimerkiksi teippaa nuo mitat mailanvarsiin.
Ehkä tässä oli myös omaa laiskuutta. Koko ajatus tuntui liian vaivalloiselta. Joten olin puhtaasti fiilispelaaja. Ja näissä wedge-lyönneissä tuntuma olikin hyvä, ajattelen että nämä lyönnit olivat pelini parhaimpia osa-alueita.
Tätä yritin myös opettaa oppilaille. Kerran vuosia sitten eräs oppilas kuitenkin totesi, että hänellä aika ei riitä lyödä riittävästi palloja tuntuman kehittämiseen. Sen takia hän tarvitsee jonkinlaisen systeemin.
Joten tällä kurssilla tarjoan mahdollisimman yksinkertaisen ja pelkistetyn systeemin, joka antaa sinulle pelaaja yhden konkreettisen kiintopisteen, yhden tietyn mittaisen svingin joka antaa tietyn mitan. Mutta kellotaulu on väärä nimi tälle systeemille, sillä tässä emme svingaa yhteen tiettyyn backsvingin mittaan vaan me opettelemme svingaamaan tietyllä effortilla ja vauhdilla. Harjoittelemme asiaa ensisijaisesti mailanpäänvauhdin kautta.
Kuvaan tätä kurssia talvella, mikä antaa hyvän mahdollisuuden tähän harjoitteluun. Oletan että valtaosa teistä käy talvella lyömässä palloja ja että pääsette aika ajoin lyömään siten että saatte mailanpään nopeuden. Sen lisäksi tarvitse vain mitan mitä pallo lensi. Kun mitta ja mailanvauhti ovat selvillä voi rakentaa oman version wedge-systeemistä.